I am writing this on normal sunday day.

I have wondered my past little bit and understood how much I went through.

And still I am here.

Today I thank myself..

For being there, when I most needed my own support and safe space.

I was the one who picked me up from the darkness.

I will be maybe sharing more in the future.. some type of way.

But now..

It’s time to take space and thank ourself.

That we are here and now, after everything has happend.

So thank you.

Thank yourself, now.

Give yourself a big hug, you are worthy of that.

And breathe. Better days are coming.

By love, Tiia

Viime syksy oli raskain

Kirjoitan tätä normaalina sunnuntai päivänä.

Olen viime aikoina miettinyt hieman menneisyyttäni ja ymmärtänyt miten paljon koin asioita.

Ja olen vielä täällä.

Tänään kiitän itseäni..

Olin siellä, kun eniten tarvitsen itseäni ja omaa tukeani sekä turvallisen tilan.

Olin se joka nosti itseni sieltä pimeydestä.

Aion jakaa jossain vaiheessa lisää tästä jollain tavalla.

Mutta nyt..

On aika ottaa tilaa ja kiittää itseämme.

Että, olemme nyt ja tässä kaiken sen jälkeen mitä on tapahtunut.

Joten kiitos.

Kiitä itseäsi, nyt.

Anna itsellesi iso lämmin halaus, ansaitset sen.

Ja hengitä. Paremmat päivät ovat tulossa.

Rakkaudella, Tiia